Diamond Days: Elämää kun ei voi käsikirjoittaa

Iltoja muruset :)

Päivät ne on taas sujahtanu AIVAN liian nopeasti, ja harmittaa kauheesti kun blogille ei oo jääny enää paljon aikaa, parhaani mukaan yritän kirjoitella :) Kalenteri näyttää olevan puukattu aivan täyteen,mihin kohtaan mahtuu blogi?? No ainakin tähän väliin nyt :)

Näihin päiviin on mahtunu kokeet ja kaverit (niinkun näytän sanovan aina), joten tässä sitä elämää sitten eletään, päivä kerrallaan, koe kerrallaan :) Tänään koulussa oli kyllä niiin perusperus päivä ettei muuta voi sanoa.. Liikunnassa hiihtoa ja sitten vielä kaiken lisäks joku maailman tylsin sanomalehti-viikko, että lueskellaan siinä sitten aamupostia, voi hyvää päivää... Ja arvatkaa vaan että tympiikö se hiihto jo : l

Päivän piristys oli onneks koulusta Sallalle, siellä sit pelailtiin, tanssittiin ja tehtiin kaikkee muuta ~~järjetöntä~~ hauskaa :) Mitään muuta kertomisen arvosta ei viime päivinä oo tapahtunu, jotain pikkujuttuja, ja ne pikkujutut näätkin sitten noista kuvista :)

Muutama tunti salkkareita ja turkin pippureita : D

Kynsien lakkailua yheltätoista illalla :) Ei sille inspikselle mitään voi : D

Toi biisi on kyllä hallinnu mun päiviä, se soi koko ajan päässä, mut niin ihana biisi että eipä haittaa : D

Kuin ihanaa, ystävänpäiväkin on kohta <3

Nämä neidit on ollu hirmu virkeitä ja vilkkaita koko viikon : D

Nää kuva on aiva kamalia, vaatteiden oikee väri ei näy, valotus on aivan hirveä ja laatu KAMALA! Pakko oli jotain laittaa niin tossa jotain (surkeaa kylläkin!)