Elämä on aivan liian lyhyt tuhlattavaksi, muista elää, ja muistatkin vetää täysillä ♥

Elämä on kuin avaruus.

Synnymme maailmaan kuin tähdet avaruuteen.

Olemme yksi miljoonista.

Jotkut tähdet saattavat olla suurempia, kuin julkkikset.

Mutta ne pienetkin loistavat kirkkaasti, elävät elämäänsä.

Kun aika on jättää hyvästit,

lähdemme pois, johonkin, johonkin mitä kukaan ei voi käsittää.

Unelmat syntyvät kuin tähdet avaruuteen.

Ne syntyvät, elävät. Ehkä säilyvät, ehkä ei.

Matkamme maailmassa on kuin avaruudessa.

Äärettömyys ja taas äärettömyys.

Vaikka kulkisimme mustassa äärettömyydessä, tiedämme että se kirkas aurinko jossain paistaa.

Me kaikki olemme yksi osa tätä maailmaa, niinkuin jokainen tähti avaruudessa.

Jokainen meistä tänne on luotu yksitellen, niinkuin tähdet avaruuteen.

Kaikki olemme erilaisia, jokaisella on oma elämä jota elää.

Mutta sekään ei onnistu ilman muita tähtiä.

Elämän kaikkia asioita ei yksinkertaisesti voi käsittää, siihen ei pysty kukaan.

Avaruus on samanlainen.

Maailmankaikkeus on niin suuri, siihen mahtuu niin monta asiaa, niin paljon kaikkea, että sitä ei vain

voi kukaan ymmärtää.

Mutta tarviiko?

Elämä on tehty elettäväksi, se on tehty sitä varten että tiedämme ketä olemme, opimme tuntemaan, rakastamaan, se on tehty tätä kaikkea varten.

Me kaikki olemme samanlaisia kuollessamme, mutta ennen sitä meillä on aikaa tehdä se kaikki mitä maan päällä voi tehdä.

Sitten, vasta sitten pääsemme sinne,

 mihin loppujen lopuksi kaikki menee, ihan jokainen,

 sinne, missä ehkä opimme mitä varten tämä kaikki on ♥

♥:llä Hanna